Vanhemmuus on ihmisen suurin taakka. Taakka, joka on täynnä rakkautta ja onnea. Taakka, joka on täynnä huolia ja murheita. Taakka, joka saa ajattelemaan asiota aivan eri kantilta. Vanhemmuus on taakka, joka ei pääty koskaan.

Kappaleessa "Jäljet johtavat Ennätystehtaalle" yllättää karu todellisuus tarinan keskiössä olevan nelihenkisen perheen isän. Hän on työskennellyt jo toistakymmentä vuotta pienen paikallisen yrityksen toimistotyöntekijänä samalla pikkupalkalla eikä poistu kotoa muuta kuin töihin ja kauppaan. Opiskeluvuosinaan isä oli charmikas ja mielenkiintoinen persoona, mutta nyt hän on rapistunut nuutuneeksi ja lamaantuneeksi varjoksi entisestä itsestään. Hän kokee sisimmässään, että tällaista miestä ei yksikään poika voisi pitää esikuvanaan. Unettomina öinä isä ei saa karistettua päässänsä kaikuvaa kiusanhengen kuiskutusta: "Poikasi masennus johtuu siitä, että hänellä ei ole miehen mallia talossa. Häpeä!" Ja isä häpeää. Hän häpeää, kunnes eräänä päivänä hän päättää hävenneensä tarpeeksi..

Mitä kaikkea Sinä olisit valmis tekemään, jos keski-ikäisenä sisuksiasi alkaisi kalvaa epäilys siitä, että poikasi ei arvosta Sinua? Jos olisit jo unohtanut lukioaikaisen parhaan kaverisi etunimen, sen kaverin, jonka kanssa keksit aina kaikki villeimmät tempaukset? Tempaukset, joista kertoisit tarinoita jos kehtaisit. Mitä jos television ääreen asetetun laiskanlinnasi istuintyynyihin olisi piirtynyt painauma takamuksestasi ja vaikka syöt vaimosi määräyksestä terveellistä pinaattia päivittäin, ei hauiksesi kasva? Mitä olisit valmis tekemään saavuttaaksesi poikasi arvostuksen? Täytyykö isän todistella pojallensa olevansa mies..?

Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa milloin tahansa.